Viha-rakkaussuhde budjettiin

Pidän luvuista.
Oikeastaan rakastan niitä.

Sain suurta tyydytystä lukiossa keksimällä ratkaisuja matemaattisiin ongelmiin. Mutta vihaan budjettia. Sitä kaiken pahan alkua ja juurta.

Mutta puoli vuotta sitten tajusin, että ilman budjettia, en selviä veloistani. Niinpä vein lapset yhtenä viikonloppuna mummolaan ja istuin tietokoneeni ääreen.

Perkele sanon minä.

Kokeilin kaikkea mahdollista. Microsoftin budjettimalleja. Liian monimutkaisia.
Googlasin. Ei niistä ottanut selvää erkkikään.
Pakko oli rakentaa oma malli, jota olisi nopea käyttää ja helppo päivittää.

Tulostin verkkopankista edellisten 6 kuukauden tiliotteet ja ryhdyin hommiin. Kirjasin ylös kaiken mitä olin kortilla maksanut ja millaisia laskuja oli tililtäni veloitettu.

Kirosin.
Vihasin matematiikkaa.

Mutta tehty mikä tehty.
Tuloksena -1 130€ vaje joka kuukausi. Ei ihme että olo oli raskas. Yksityiskohtaisen budjetin löydät täältä.

Sitten ei auttanut muu kuin miettiä, miten tästä eteenpäin. Ensin ajattelin, että laitan kaiken sileäksi ja ryyppään mutta sitten muistin, että lapsilla pitää olla sängyt. Ja vaatteet. Voi sosiaalitantat tulla aika nopeasti jos lapset ilmaantuvat kouluun pyyhkeet päällä.

Hyvin nopeasti luovuimme kaikesta turhasta ja palasimme perusasioiden äärelle.

• lehtitilaukset lopetettiin
• maksulliset kanavat lopetettiin
• vahinkovakuutukset sekä puhelin- ja laajakaista liittymät kilpailutettiin
• ruokaostokset tehtiin tarjousten perusteella
• auto meni seisontavakuutukseen ja työmatkat tein bussilla

Tämä on vain pirun hidasta hommaa. Kun lehdet maksetaan kerran vuodessa, ei siitä iloa synny kun 7 päivää lehti ilmestyy joka viikko postilaatikkoon. Nautitaan sitten koko rahan edestä.

Huomenna käyn tarkemmin läpi tuota tekemääni budjettia. Viksut immeiset voivat nähdä että ei se ihan täysin pidä paikkaansa. Siinäpä onkin opetus numero 1.